|
Kuusikymmenluvulla moottoripyörien arkikäyttö väheni autojen yleistyttyä. Puch panosti erityisesti mopedimallien
kehittelyyn, mutta ei moottoripyöriäkään täysin
unohdettu: nelitahtiprototyyppiä kokeiltiin (mutta ei otettu tuotantoon),
1967 julkaistiin kaksitahtinen yksisylinterinen (ja yksi-mäntäinen)
M 125 -malli, myös enduromalleja kehitettiin voimakkaasti. Katupyöräpuolella sen
sijaan tapahtui supistusta: viimeinen kaksoismäntäinen malli (SGS) lienee
valmistunut vuonna 1970.
Tehtaalla
oli edustus muun muassa enduro-, motocross- ja hetkellisesti jopa RR (TT)-kisoissa. Varsinaisessa pyörätehtailussa
kevyet kaksipyöräiset olivat kuitenkin tehtaan leipälaji.
50-kuutioisissa löytyi peräti 12 eri mallia - suurin osa mopedeja. Katupyörät poistuivat
1970-luvun alkuvuosina tuotannosta, mutta motocross- ja enduromallien kysyntä oli kovaa.
Etenkin motocrossissa merkin menestys oli vakuuttava: esimerkiksi 1974
Puch saavutti 250 cc luokan kolmannen tilan ja 1975 irtosi saman luokan
maailmanmestaruus.
Puch jatkoi enduroitten ja
|
Motorradin kansi 1960-luvun alusta,
SGS 250 raivoisassa kiidossa
|
