Sivu 1 – Sivu 2 – Sivu 3 – Sivu 4

Moottoripyörä Itävallasta

Mainio moottoripyörämerkki Puch on jäänyt nettisivujen paljoudessa harmittavan vähäiselle huomiolle, eikä suomenkielistä tietoa  juuri ole tarjolla. Hassua sinänsä – Puchilla kun on ollut vahvoja kytköksiä Suomeen.

Nimenä Puch lienee kaikille motoristeille tuttu, sillä eihän joukossamme liene yhtäkään, joka ei jossain elämänsä vaiheessa olisi Tunturi-mopedilla ajanut. Tunturihan on käyttänyt mopoissaan Puchin moottoria jo maailman sivu. Moottoripyörämerkkinä Puch tunnetaan kuitenkin yllättävän huonosti, vaikka merkkiä on aikoinaan tuotu maahan runsaasti, suomalaiset RR-tähdet ovat ajaneet sellaisella ja onpa Puchia jopa koottu Suomessa. Aloitetaanpa aivan alusta

 

Johann Puch
1862-1914

Puchin historia – lyhyt oppimäärä

Puch-tehtaiden perustaja oli 1862 syntynyt Johann Puch. Hänestä tuli aluksi polkupyörämekaanikko, ja hän pyöritti omaa yritystä vuodesta 1889. Vuonna 1891 hän avasi uuden polkupyörätehtaansa Graziin Itävaltaan. Vuonna 1901 hänen tehtaillaan rakennettiin auton prototyyppi, mutta tuotantoon saakka se ei edennyt. Moottoripyöriä sen sijaan ryhdyttiin tuottamaan vuonna 1903. Puch onkin vanhimpia yhä toimivia moottoripyörätehtaita. Samanikäisiä ovat esimerkiksi Harley-Davidson ja Husqvarna. Aivan ensimmäiset Puch-moottoripyörät olivat yksisylinterisellä nelitahtikoneella varustettuja kolmipyöräisiä, mutta pian seurasivat perässä normaalit kaksipyöräiset. Alkuvuosina moottorivalikoimassa löytyi yksisylinterisiä ja V-2-voimanlähteitä, joiden teho vaihteli alle kolmesta hevosvoimasta aina kuuteen. Ensimmäisen maailmansodan (1914-1918) aikana valmistettiin myös bokser-moottorisia versioita.

Ensimmäisen maailmansodan aikoihin tehdas kehittyi voimakkaasti: se työllisti Grazissa 1200 ihmistä ja tuotantoon kuului mm. kuorma-autoja ja monenlaista armeijan materiaalia. (Mikähän veto mp- ja pyssytehtailulla on toisiinsa? Puchin lisäksi mp-tehtaista aseita ovat tuottaneet FN, Husqvarna, BSA, IC ja monet muut.)


Vuonna 1923 Puch ryhtyi tuottamaan moottoripyöriä erikoisella kaksoismäntämoottorilla varustettuna. Tällaisessa moottorityypissä yhtä palotilaa kohti on kaksi sylinteriä (englanninkielinen termi "splitted single" tai "twin piston" ). Ylösvirtauskanavat, eli tuore seos tulee vain toiseen sylinteriin, ja pakokaasut poistuvat toisesta. Mäntien vaihe-ero takaa edulliset imu ja pakokanavien avautumishetket. Rakenteella voidaan estää kaksitahtisen vakioriesa: tuoreen seoksen karkaaminen pakokanavaan. Näin hyötysuhde paranee, bensaa palaa vähemmän ja moottorin sitkeys kasvaa. Puchin kaksoismäntäkoneet suunnitteli Giovanni Marcellino. MZ:n Walter Kaaden keksi viisikymmenluvun loppupuolella, että kaksitahtisen pakoputken oikealla muotoilulla saavutetaan lähes samat edut kuin mihin Marcellino oli pyrkinyt kaksoismäntärakenteella. Kaadenin ratkaisu oli paljon yksinkertaisempi (tosin se toimii vain rajoitetulla kierroslukualueella), ja kaksoismäntämoottorit jäivät historiallisiksi erikoisuuksiksi. Tosin Puch ei ollut ainoa kaksoismäntäisten valmistaja, vaikka edelläkävijä alalla olikin. Tuplamäntäisiä rakensivat ainakin italialainen Garelli (ilmeisesti ennen Puchia) saksalaiset  DKW ja TWN sekä brittiläinen EMC. Näistä tehtaista DKW valmisti ksoismäntäisiä vain kilpakäyttöön.

Kaksoismäntämoottorin  toimintaperiaate
Vaihe-ero mäntien liikkeessä
ja palotilan muoto estävät palamattomien kaasujen karkaamisen pakoputkeen.
Animaatio: Pauli Ylikoski

EMC aloitti tuotantonsa omilla tuplamäntäisillä, mutta jatkoi myöhemmin Puchin moottoreilla. Lieköhän liioiteltua ajatella, että EMC saattoi olla tavallaan Puchin vaikutuspiirissä: suunnittelija John Ehrlich oli nimittäin kotoisin Wienistä ja hän oli työskennellytkin siellä. Käytössä olleista tietolähteistä ei ilmennyt, oliko hän ollut kuitenkaan töissä Puchilla. Puch-kopioita Ehrlichin moottorit eivät kuitenkaan olleet - ainakin niiden ulkonäkö oli täysin Puchin koneista poikkeava.

Vaikka Puchin kaksoismäntäisistä ei huikeaa myyntimenestystä tullutkaan, ei se tarkoita sitä, että rakenne olisi epäonnistunut. Moottori oli tavallista kaksitahtista sitkeämpi ja taloudellisempi. Jo sodanjälkeisistä TF-malleista lähtien moottorit olivat erillisvoideltuja, mikä oli tuohon aikaan hyvin edistyksellistä. Nykyaikainen voitelujärjestelmä oli eräs perusta Puch-moottoreiden kestävyydelle. Heikko kohta Puchin rakenteessa on sylintereiden välisen alueen lämpöongelmat. Pytyt ovat lähekkäin, joten väliin ei jäähdytyskanavaa mahdu: kovassa ajossa saattaa kiinnileikkaaminen tältä alueelta olla lähellä. Tällaiseen en kuitenkaan ole itse törmännyt, vaikka omalla TF:llä on reissattu kotoisessa kesäkelissä noin 80 km/h matkavauhdilla. Siis kuten MC Röklän bassovastaava totesi: "yksipyttyinen on luotettava peli – mäntien määrästä riippumatta!"

Puch valmisti kaksoismäntämoottoreilla varustettuja pyöriä kaikkiaan seitsemässä eri luokassa: pienin oli 125 cc, suurin 500 cc. Nelitahtimalleja valmistettiin sotien välisenä aikana kahta mallia. Toinen nelitahtari oli JAP-moottorinen 500-kuutioinen ja toinen erikoinen 800 cc nelisylinterinen bokser (aikansa Gold Wing siis…?). Maailmansotien väliseen aikaan sijoittuu Puchin ja kahden muun suuren ajoneuvotehtaan Steyrin ja Daimlerin fuusio.